VIELÄ LÖYTYY LUNTA

Alkuviikosta piipahdinmme mökillä katsomassa mitä sinne kuuluu talven jäljiltä. Lähdin lenkille kolmen iloisen koirulin kanssa suuntana lähellä oleva suo. Luntakin oli matkanvarrella paikkapaikoin  mukavasti, jossa neitokaiset saivat pyöriä ja ottaa pitkiä mahaliukuja.

Ladyn lälläällää ilme.

Muksis haastamassa leikkiin.

Matka jatkuu...

 

 

 

 

 

SUOLLA

Jossain kaukana kuului treerien söidin menotnmuuten suolla ei näkynyt mitään eläimiä. Emmekä olisi tietenkään menneet sellaisille paikoille missä eläimillä on keväiset karkelot menossa. Lady, Lumo ja Muksis pitivät omaa hauskaa suolla telmien keskenään. Aurinko paistoi välillä mukavasti lämmittäen, joten oli ihana nauttia luonnon kauneudesta.

Suotanssia kera Lady & Muksis

Lady kuuntelee soidinääniä.

Lumo

 LUMON HÄNTÄ

Jossain välissä aloin ihmetellä miten Lumo roikottaa omituisesti häntäänsä mutta en sitten kiinnittänyt sen enemää siihen huomiota. Parin päivän päästä aloin ihmettelemään kun häntä ei nouse kuin tyvestä vaikka neiti yrittääkin iloisesti tervehtiä. Tuon lenkkireissun jälkee Lumolla on ollut leprahtanut ja  kipeä häntä, murtunut tai tms?. Eläinlääkäriltä kysyin asiasta mutta sanoi sen ajan kanssa paranevan. Toivottavasti paranee pian. Minusta on aina kauheaa kun eläin on kipeä vaikka se ei sitä paljon ulospäin näytäkkään. Onhan se koomisen näköistä varsinkin kun Schapendoissin erityispiirre on hännän käyttö. En tiedä missä on voinut Lumo häntäsä loukata? Muksisksella on hiukan rajut otteet kun innostuu leikkimään, silloin häntäkin saa kyytiä. 

Lumo "lerppuhäntä" tarkkaavaisena.

 

 

 Eipä muuta kuin hauskaa Wappua kaikille häntäisille ja hännättömille!