KUULUMISIA
Viimeksi kun tänne kirjottelin oli ELOKUUTA ja Viliperin H-pentue lähdössä koteihinsa. Pennut ovat nyt ehtineet juniori ikään ja junnut ovat 10kk ikäisiä. Tässä talvilomalla ollessani laitoin kaikille Viliperin kasvateille ( N, O- ja H-pennut) s-postia ja pyysin kuulumisia. Laittelen kasvattieni tervehdyksiä sitä mukaan tänne kun niitä tulee mutta tässä joitakin. Kuvat ovat kasvattieni omistajien ottamia ellei toisin mainita.
VILIPERIN HUPSIS MUKSIS "Myrsky"
Myrsky myräkkä pahin ruokarosvo koko laumassa. Pentuajan nirsoilun jälkeen on nyt suorastaan ahmatti ja kaikki maistuu. Varastipa tuo neiti äskettäin viinirypäleitä aimokasan, joten emäntä joutui oksennuttamaan rypäleet ulos. Eläinlääkäriltä kysyin neuvoa tähän episodiin ja sain neuvoksi, että sormenpään kokoinen tahnapallo muotoilla vedestä ja suolasta sekä työntää se koiran kitusiin. Suolalla saadaan aikaiseksi, että koira oksentaa (tämä voidaan tehdä vain kerran). Viinirypäleet ja rusinat voivat aiheuttaa koiralle akuutin munuaisvian. Hyvin Myrsky edelleen porskuttaa ja elopainoa on kertynyt n. 12kg ja säkää on n. 42cm. Hiukan äitiään (Viliperin Olympiamaskotti "Muksis") matalampi neiti.
Pentuaikana kävimme kuuden kerran pentukurssin. Aina kun oli mahdollisuus kävimme kaikenlaisissa ulkotapahtumissa jossa näki paljon ihmisiä, erilaisia ääniä (meteliä) ja törmättinpä tapahtumissa myös kotieläimiin. Ahkera sosiaallistaminen pentuaikana kantaa nyt hedelmää ja liikkuessa ihmisten ilmoilla Myrsky käyttäytyy luontevasti: iloisena ja uteliaana kohdatessa uusia asioita.
 |
| pentukoulussa elo-syyskuussa |
 |
| Matkalla Riihimäelle. |
 |
| sotilasvala |
 |
| Pyhäjärvellä |
Käytiinhän me myös näyttelyssä Seinäjoella melkein heti kun yhdeksänkuukauden raja pyykki oli saavutettu, että saadaan osallistua ensimmäiseden viralliseen näyttelyyn (virallinen näyttely alkaa junioriluokasta 9kk- alle 18kk).
Tuomarina oli Marianne Holm, Suomi Myrsky sai latuarvostelun EH:n eli erittäin hyvä ja seuraavanlainen arvostelu;
Varsin lupaava vasta yhdeksän kuukauden ikäinen. Hyvä kevyt luusto. Oikea runko. Hieno pää. Hyvä kaula. Liikkeessä hieman turhan korkea häntä. Lupaava karva. Vielä kovin pentumaiset liikkeet mutta yritystä on jo.
Tuomari oli todella ihana persoona. Hän ihastui Myrskyn pentumaiseen olemukseen ja kehui Myrskyä lumoavaksi moiskauttaen suukon kuonon päähän. Hän käsitteli ja lähestyi koiria muutenkin hienosti niinpä jäi mukava fiilis näyttelyreissusta.
Tulevana kesänä on suunnitelmissa Myrskylle muutama näyttely ja toiveissa olisi myös päästä paimennustaipumuskokeeseen, Paimennustaipumuskokeen tarkoituksena on testata luontaisia paimennustaipumuksia. Koiran tulee olla iältään 7-24kk.
Muuten Myrskyn arki on lähinnä luonnossa samoilua oman lauman kanssa sekä satunnaisesti käydään koirakoulussa sekä tietysti lauman paimentamista kotosalla.
VILIPERIN HÄPÖDIS KÄPÖDIS "Ruusa"
Ruusa on sijoituksessa Janella Reisjärvellä. Kuten värityksestä huomaa, aikalailla samankaltainen väritys kuin Myrskyllä. Eroavaisuuksina löytyy esim. toinenkylki on valkoisempi, häntä on puoleenväliin musta ja toisessa jalassa on musta lahje sekä hiukan matalampi neiti.
Ruusan turkki on tässä vaiheessa ihanan pöykeää, tuntuu neidillä olevan pohjavillaa ihan emännän iloksi.
Ruusa on todella kiltti ja iloinen koiruli, jonka laumaan kuuluu: Dalmatialainen Luna, Serra de airesinpaimenkoira Netta, Australianterierit Elli ja Lola sekä neljä lammasta ja kanoja. Silloin tällöin Ruusaa käy piipahtamassa meillä katselemassa schapemaista meininkiä. Parasta kuitenkin on päästä kotia oman lauman pariin ja oi kuinka iloinen Ruusa on kun mamma tulee hakemaan tyttelin kotiin.
 |
| Kuvassa Netta ja Ruusa meijän poppoon kanssa. |
VILIPERIN HUIPPU HEMMO "Manu"
Viliperin Huippu Hemmo l. Manu on ihanan valloittava persoona. Hän on sopeutuvainen, pitkäjännitteinen, rauhallinen, herkkä ja iloinen koiruliini. Manu ei ole mikään leluilla leikkijätyyppi, vaan hän haluaa, että hänen kanssaan touhutaan yhteisiä juttuja.
Manu on rutiineita rakastava: ruoka, ulkoilu ja nukkuminen pitää tapahtua noin samaan tiettyyn aikaan.
Manu on vähän arka. Outoon paikkaan menoa pitää vähän harjoitella. Hyvänä harjoitusapuna hänellä on paras kaveri Saika ( 8kk mittelspitz- tyttönen), jonka kanssa (tai ilman) tehdään joka päivä kolme lyhyempää (20-30min) ja yksi pitempi (n.1,5 t) lenkki. Mutta sen sijaan Manu ei ole ääniarka.
Manu tulee toimeen kaikkien ihmisten sekä tervehtimään tulevien koirien ja koirapuistossa olevien koirien kanssa. Mutta toisten koirien ohitus on vielä vähän hakusessa- meinaa jäädä makaamaan ja ruveta haukkumaa. Mutta eiköhän se siitä.
Manulla on hyväsorttinen turkki. Kampaan sitä vähän läpi joka päivä. Irtokarvoja löytyy silti vähäsen joka paikasta. Takkuja ei ole pahemmin, ainoastaan mahan alla muutama pieni selvitettäväksi. Nekin ovat tulleet valjaitten alle, joita olen käyttänyt Manulla siksi, että voin nostaa ja vetää makuulta pois ohitustilanteessa ja kääntää Manua toiseen suuntaan haukkumistilanteessa.
Manu on kiltti, luottavainen ja helppo käsitellä: kynsienleikkaus ja suihkuttelu onnistuu hyvin.
Manu on hyvin herkkäluontoinen koiruliini. Häntä pitää käsitellä hellästi, mutta määrätietoisesti.
Manu on meidän mielestämme maailman ihanin ja kultaisin sessu, kiitos Manusta.
VILIPERIN HELLEHATTUPELLE "Billy"
Billy asuu perheineen metsän laidalla joten polkuja ja tuoksuja löytyy heti kotirappusilta. Perheen koululaiset osallistuvat Billyn päivittäisiin ulkoilutuksiin myös. Pihalla on myös aita, mutta sen yli Billy hyppäsi juuri joten kesäksi tehdään korkeampi aita :)
Koirapuistossa olemme tavanneet muita Schapeja ja heidän kanssaan on ehdottomasti parhaat leikit! Billy on jo kovasti tyttöjen perään. Myös keittiön herkut houkuttavat ja istuipa hän kerran keskellä keittiön pöytää lipoen aamiasmurokulhoa.
Ihana perheenjäsen!
Billyllä oli ensiesiintyminen Vaasan näyttelyssä. Kerrassaan hienosti sijoittui ollen JUN ERI eli junioriluokan erinomainen. Tuomari oli ruotsalainen Johan Andersson.
Arvostelu; 9kk. Hyvät mittasuhteet. Oikea pää upeilla silmillä. Sopiva kaula. Normaalisti kulmautunut. Hyvin muotoutunut ikäisekseen. Sopiva luusto. Terveesti liikuva, siihen keskittyessään. Hieman korkea häntä. Lupaava turkki. Tarvitsee paljon kehäharjoituksia.
 |
| 8.4.2017 VAASA Kansainvälinen koiranäyttely |
VILIPERIN NEITO KAUNOINEN "Lyyli"
 |
| Lyyli etualalla ja Santra taaempana. |
Hei!
Lyyli, Viliperin Neito Kaunoinen, täyttää elokuussa 5 v. ja asustelee Kajaanissa. Kaverinaan on heinäkuussa 2v. täyuttävä Santra, High Volts Lapland Girl, niin ikään Schappari neitonen. Korkeutta Lyylillä on 40 cm ja paino 12-13 välillä. Turkki nioinkuin kuvista näkyy musta-harmaa ja hyvin tyypillinen laskeutuva, karhea ja mun mielestä jopa pitkä kokoon nähden. Hyvä ettei melkein "maataviistä".
Ruiokatavoiltaan Lyyli on aika valikoiva ja nautiskelija. Tarkoitan, että, ei hotkaise vaan todella katsoo mitä "suuhunsa laittaa". Luonteeltaa mietiskelevä ja kiltti. Vieraat Lyyli ottaa vastaan haukunnalla ja hieman varauksellisesti suhtautuen. Santra on se rohkeampi siinäkin.
Lyyli ja Santra asustelevat siis Kajaanissa mutta kun emännällä ja isännällä eläkeläisina on aikaa niin ollaan paljon Puolangalla, Paljakan rinnekeskuksen maisemissa maalla. Siellä päästään metsäretkille ja muutenkin juoksemaan vapaana. Lyyli on laumastaan huolehtiva ja Santran kanssa pysyvät hyvin pihapiirissä.
Lyyli on siis Neron ja Repen siskonlikka, samaa näköä ja samanlaisia luonteenpiirteitä.
Lyyli kävi elämänsä ensimmäisen kerran näyttelyssä kotikonnuilla Kajaanissa. Lyyli sai tuomari Marianne Holmilta hienon arvostelun seuraavasti; tilava runko ja esimerkillinen karva. Hyvä pää. Tänään hieman pulskana esiintyvä. Liikkuu varsin hyvin mutta antaa hieman matalan ja painavan raskaasta kunnosta johtuvan vaikutelman. Luuli sai laatuarvostelun erittäin hyvä eli EH.
 |
| Oikealla Lyyli ja vasemmalla Santra |
VILIPERIN NEROPATTI "Nero" ja VILIPEREIN HARALD HIRMUINMEN "Turo"
Neropatti poika on jo 4 v 7kk. On sarjassamme henkilökunta apuun, anna mulle tuo luu, aukaise ovi ei tuosta välistä sovi millään. Suurin pahuus mitä on tullu viime vuosina tehtyä on viltin reuttuuttaminen. Hän rakas suuren ja lämpimän sydämen omistava pitkä pinnainen poika. Mietiskelee omiaan niin ulkona kuin sisälläkin.
Syöminen oli pienenä poikana tosi hankalaa, nyt syöminen maittaa. Mutta papanat syödään yksi kerrallaan ja maistellen, ruokaan täytyy aina laittaa hieman herkkua että syöminen lähtee käyntiin. Nero nauttii pitkistä ulkoilureissuista, irtolenkit metsässä ja jäällä ovat ihan parasta. Tarhassa hän nykyään katselee penkillä istuen muiden remuamista, mutta innostuu leikkimään kun sopiva tyttökaveri on paikalla.
.
Painoa hänellä on n. 15 kg ja säkä noin 45cm
Turo on tässä perheessä ilostuttanut jo kohta 10kk. Ruoka on maistunut, kun kuppiin ruokaa laitetaan kuuluu ulina lattialta, että äkkiä tänne minä kuolen nälkään, kaikki maistuu... Paino on tällä hetkellä n. 18kg ja säkä noin 47-48cm. Muodoltaan on sellainen pitkulainen poika, pitempi kuin Nero.
Luonne on minä olen tässä ja minua rakastaa kaikki. Änkeää viereen ja laittaa pään syliin, Neron pukkaa pois ja on eka omasta mielestään kaikessa. Parvekkeelle tulee lähes karmit kaulassa, ei tarvii ovia aukaista. Neroa on kurittanut pennusta saakka, välillä vieläkin kilahtaa varsinkin kun on lähdössä Pekan kanssa lenkille, käy Neron päälle kuin mahoton. Nero poika juoksee sohvan alle, tosin kyllä on ajoittain kova komennus ja huuto. Muutaman kerran olen nähnyt Turon menevän sievästi Neron viereen ja laittavan pään toisen tassun päälle, silloin tuntuu että kyllä näistä kavereita ehkä vielä tulee. Turo rakastaa juosta tarhassa koirakavereiden kanssa, ympäri tarhaa ja haukkua kovasti. Sekin ero näillä kavereilla on, Nero ei juurikaan hauku koskaan ja Turo on tosi hakkuherkkä. Ja tällä hetkellä on unohtanut täysin, mitä sellainen helppo ja lyhyt sana EI tarkoittaa.... No, uhmaikä lienee.. Turkki on takussa, aina kun yhden takun saa selvitettyä tulee 10 lisää. Jos olisi ensimmäinen schapeliini, niin olispa ahdistus tuosta, mutta kun selvittiin Neron kanssa, niin kyllä se Turokin karvan saa vaihdettua. Toivotaan vain, että Turo saa yhtä helppohoitoisen turkin kuin Nerokin.
Oi, tulipa pitkät terveiset,olisin voinut kirjoittaa pitempääkin
Kiitos Kasvattajalle näistä Karvakavereista ja aurinkoiset terveiset Oulusta Mäntylästä
toivoopi
Nero ja Turo ja palvelusväki
 |
| Turo |
VILIPERIN HULABALOO BALAI "Yoda"
Hei :)
Yodalle kuuluu hyvää, vauhtia riittää meidän muiden eläinten kanssa. Yodan laumaan meidän ihmisten lisäksi kuuluu seropi Oili sekäburmankissat Iivari, Gilda ja Daytona. Välillä pitää moikata myös neitokakaduja Himmeliä ja Taatelia,jotka asustelevat olohuoneessa omassa häkissään. Oilin kanssa Yoda tulee toimeen oikein hyvin, mitäänreviiriotteluita ei vielä ole pahemmin tullut.
Painoa neidillä on 13,5 kg.Yoda syö vielä penturuokaa ja ruoka maistuu hyvin.Järkeviä kuvia ei meinaa saada neitistä otettua, on niin liikkuvainen tapaus :) Yoda on kiltti ja hyväluontoinen, maltti vain meinaa välillä puuttua. Ennen ulos menoa tai ruokakupin saamista neiti istuu ja odottaa kiltisti ja "ole hyvä"-käskyllä sitten saa
mennä ulos tai alkaa syömään. Jaksaa kyllä niissä paikoissa odottaa tosi nätisti. "Minä tulin ulos ja olen täällä"-haukkuminen on saatu vähemmäksi sitruunapannalla. Naapurit ovat aidan molemmin puolin, joten iltapissalla pihalla ilmoittelu ei oikein mukavaa ole :)
Syksyinen pentukurssi oli oikein antoisaa Yodan kanssa, niin koira kuinemäntänsäkin oppi monia uusia asioita :)
tervesin, Tiina-Riitta
VILIPERIN HEMAISEVA HIENOHELMA "Saara"
 |
Kuvassa Saara ja Olivia (tytär &"äiti"
|
Hei täältä Kalmarista!
Hemaisevan hienohelman alias Saaran strategiset mitat säkä 37cm ja painoa 9.8 kg, eli taitaa jäädä pikkuiseksi.
Saaran elämä koostuu päivittäin oman pesueen kanssa touhuamisesta sisällä ja ulkona. Saara viihtyy yksikseenkin pihassa, silloin kun Pekka tekee siellä omia juttujaan.
Saara käy maanantaisin pentutreeneissä jossa opetellaan arkitokoa.
Huhtikuun alusta Saaralle alkaa agility treenit joka tiistai.
Saaralla schappe kaveri Saarijärvellä, eli kiven heiton päässä. Siellä käydään välillä leikkimässä.
Suunnitelmia tulevalle kesälle: jos päästään paimennustestiin, niin mennään (Päivi selvittää). Paimennusleirille osallistutaan elokuun puolessa välissä.
T: Minna ja Saara
VILIPERIN NAURAVA KULKURI "Repe"
Kävin Ylivieskassa tervehtimässä Repeä ja isäntäväkeä. Repelle kuuluu hyvää touhuten kotiväen kanssa. Varsinkin emäntä tuntui olevan Repen silmäterä. Isäntäväkeen Repe on kovasti kiintynyt ja heille rakas koira. Repellä häntä heiluu kovasti ja on utelias kaveri.
Repe nauttii kovasti leikkiä pirtin lattialla leluillaa varsinkin kun isäntäväki sitä leikittää. Lenkit luonnon helmassa ja auton kyydissä oleminen ovat myös tosi mieluisia asioita. Repe ottaa tutut vieraat iloisesti haukahdellen vastaa mutta oudommat kyläilijät pitää haukkua kunnolla. Repelle ja vierailla siinä tutustellessa menee tovi ennen kuin perusteelliset sinukaupat on tehty. Sellainen schape on tämä Repe.
VILIPERIN HATTIVATTI "Nelli"
Nellin kuulumisia
Hattivatti eli kotoisammin Nelli voi hyvin. Painoa neidillä on noin 12 kiloa, pituutta ei olla mitattu, mikään jättiläinen Nelli ei kuitenkaan todellakaan ole.
Nelli on käynyt reippaasti pentu- ja pentujatkokurssilla. Nelli tuntuukin oppivan nopeasti asiat, kunhan vain ohjaaja löytää "oikean narun" ;)
Luonteeltaan Nelli on iloinen, avoin ja rohkea. Se rakastaa lapsia ja toisia koiria. Tosin isompia koiria ymmärtää vähän varoakin, ettei heti ole menossa moikkailemaan. Nellillä on pari koirakaveria, joiden kanssa tykkää touhuta.
Harjaamiseen ja kynsienleikkuuseen Nelli suhtautuu jo melko hyvin (vaikka olemus kertoo, että olis parempaakin tekemistä, kuin paikoillaanolo). Pentukarvan vaihtuminen ei ole ollut takkuineen niin kamalaa, kuin mitä netistä on etukäteen lukenut. Toki irtokarvaa löytyy ihan uskomattomista paikoista uskomattomia määriä :D
Ruokana tosiaan menee Orijen penturuoka.
Nellin lempipuuhiin kuuluu lumessa möyriminen; naapurien/ohikulkijoiden kyttääminen; putkiluiden kaluaminen; vinkulelut; kenkien, voileipien ja valitettavasti myös suklaan varastelu; "äidin" herätyskellon kanssa yhtäaikaa ulvominen/laulaminen; ihmispikkuveljen kanssa kisuaminen, ym ym. :D
Lenkeillä Nelli saa yleensä aina kirmata vapaana; tottelee kutsua aika hyvin. Sen sijaan jostain kumman syystä kotipihassa pysyminen on vielä suuri haaste :D Nyt odotetaankin malttamattomina, että lumet sulaisivat täältä Oulunkin korkeudelta, että päästäisiin pystyttämään tontin ympärille jonkinnäköistä aitaa.
Innolla odotamme varsinkin kesää veneretkineen, automatkoineen ym. Ensimmäisiä juoksuja "odotetaan" myös, milloin lie sitten alkavatkaan?
T. Eeva perheineen
VILIPERIN OLYMPIAKULTA "Ukko"
Muutamalla sanalla kuvattuna Ukkon on riehaks rakas riesa, joka ehtii kaikialle, rakastaa kaikkia ja haluaa olla aina kaikessa mukana, puhumattakaan loputtomasta syli ja rapsutus vajauksesta.
Vieraille ihmisille aluksi Ukko haukkuu ja murisee hilajista urputusta mutta on kyllä hetken päästä valmis kiipeämään syliin kainalokoiraksi jos vain vieras on yhtään koiraihminen ja kestää sellaisen Ukon kokoisen kokovartalo lähestymsien.
Tosten koirien kanssa tulee hyvin toimeen mutta on leikeissään niin kova ääninen aluksi, että saatta joskus pelästyttää lähinnä omistajan mutta niin....
