MELKEIN PUOLI VUOTTA TIIVISTETTYNÄ!

KESÄKUU

Kesäkuussa meillä oli pariviikkoinen kuusentaimien istutusurakka. Karvatassut saivat kolme päivää juosta metsässä mielinmääriin ja rämpiä kurakoissa.  Lady, Lumo ja Muksis olivat kuraliejussa yltäpäältä, joten iltaisin karvaturrien pesu kuivauksineen vei kolmisen tuntia.  Taimien istuttus ei tässä tainnu sittenkään olla se kovin homma.  Pesupuuhiin kyllästyneenä päädyin suosiolla tekemään koirien lenkit erikseen vaikka karvatassut kuinka nauttivat  pitkän päivän juosta pitkin maita ja mantuja.

Tästä se urakka alkaa.

Ja meillä on niin hauskaa...

Kesäkuussa aloitettiin Muksiksen kanssa näyttelyt Keiteleeltä. Siellä isäntä esitti Muksiksen ja tämä neiti esiintyi maata palvoen ainokaisena rotunsa edustajana saaden kuitenkin EH:n.

     HEINÄKUU

Heinäkuussa oli meillä kauan odotettu kesäloma!  Kuukausi menikin mökkeilessä ja muutamana viikonloppuna käytiin näyttelyssä taas jälleen Muksiksen kanssa.  Muksis sai näyttelyistä mukavat arvostelut ja Keiteleen ryhmiksestä viisastuneena päätin jatkossa itse esittää tämän nuuskuttajan. 

Oulun näyttelyyn lähdettiin kahdeksi päiväksi lapsuuden kaverin kanssa ja hänellä oli menossa mukana Shar pei-rotuinen Rose-koira. Reissu kävi melkeimpä lomasta, koska meillä ei ollut kiirettä minnekkään. 

Oulun näytelmissä treffasimme Viliperin Neropatin "Neron" perhettä. Nerosta oli tullut tosi mukavan luontoinen kaveri, joka pärjää kaikkien kanssa, niin ihmisten kuin lajitovereiden. Kiitos Neron kotiväelle hyvästä sosiaallistamisesta!   

Rose

Tylsääää...

Viliperin Neropatti "Nero"

Puolisisarukset; oikealla Nero ja vasemmalla Muksis.

  Ja muutama lenkkeily kuvanen kesäkuulta Nivalan maisemista.

Yliviskan kv:ssä olivat sisarukset Viliperin Olympiavoittaja "Bobby" ja Olympiamaskotti "Muksis". Bobby pärjäsi siellä vallan hienosti ollen PU 4 ja VASERT.

 ELOKUU

Vuorossa Iisalmen kansainvälinen näyttely. Sunnuntai oli meidän päivämme rankkasateista huolimatta. Muksis oli rotunsa paras koira! Jäimme vielä odottelemaan sateiden laantumista ja ryhmä kehään. Tästä selvisimme  kokemusta rikkaampana.

Kävimme kesän viimeisessä näyttelyssä Kajaanin ryhmiksessä. Siellä kukaan ei saanut SA:ta niinpä sertit jäi jakamatta. Näyttelyn jälkeen kävimme tervehtimässä Muksisken siskopuolta Viliperin Neito Kaunoista "Lyyliä". Teimme mukavan lenkin Puolangan kauniissa vaaramaisemissa.

Näyttelysession päätteeksi oli Muksiskella terveystarkastukset  kyynärie- ja lonkkien osalta. Iloisen voin kertoa, että näistä tarkeista tuli terveen paperit.

VILIPERIN NEITO KAUNOINEN "LYYLI"

Muksis vilvottelee.

Kuvia elokuulta tyttösistä.

Mustikat maistuvat kaikille.

SYYSKUU

Olimme syksyn aikana ahkeria ja kävimme puolukassa monena päivänä. Puolukoita on ollut tänä syksynä hyvin ja mekin keräsimme ennätyksemme, Nyt riittää puolukoita vaikka ei kävisi pariin syksyyn poimimassa. Koiratkin söivät näillä marjastusreissuilla puolukoita sen kun kerkesivät. Niin ja meinasin unohtaa, että  Muksis kävi tarkastuttamassa silmät terveiksi.

LOKAKUU

Muksis suoritti hienosti MH-luonnekuvauksen Hämeenlinnassa. Tulokset päivittyvät sitten aikanaa KoiraNet jalostustietojärjestelmään. Ja tulihan meille maalaisille muutenkin hyödyllinen reissu, koska kävmme katsomassa "ison maailman" menoa ja meininkiä . 

Yhteenveto tuloksista.

Karvanassut lokakuussa.

LUMO

LADY

MUKSIS

Viliperin Nauravaa Kulkulkurie "Repeä" Käyttin tässä myös katomassa ja lenkillä. Repestä on myös kasvanut komea poika. Repe näytti minulle miten hän osaa noutaa lelujaan nimeltä. Ja  taitavahan Repe oli tässä leikissä ja nautti siitä suunnattomasti.

Repen leluaarteita.

Viliperin Naurava kulkuri "Repe"

IHANA NÄHDÄ UKKO PERHEINEEN!

Käytiin Muksiksen ja Ladyn kanssa Pihtiputaalla Ukkoa perheineen Moiccaamassa kun olivat täälläpäin käymässä. Olipa Ukosta tullut ihan miehekkään näkönen kaveri sitten pentuaikojen. Niin se vaan aika menee huomaamatta.

Kävimme heti alkajaisiksi tekemässä kunnon metsälenkin, että enempi energia katoa koirilta metsän kätköihin. Vauhti ja schapepaini oli niin kovaa, että kuvat metsässä meni sutuksi.

Metsälenkiltä edessä Ukko ja sitten Muksis ja  Lady

 Ukko suhtautui pitkämielisesti nähin maalais emäntiin vaikka Ladyllä ja Muksisksella meinasi olla raisua menoa.Varsinkin Lady näytti kerjäämisen oivan taidon. Tässäpä kuvia pihalta ja karvakavereilla riitti vauhtia edelleenkin.

Ukko namijahdissa.

Veli ja sen sisko.

Kuinka kauniisti osaamme pyytää herkkuja.

Ukko lentää.

  Ja vielä pari poserauskuvaa...

Viliperin Olumpiakulta "UKKO"

 Kiitos Ukolle ja isäntäväelle mukavasta päivästä.

 

VIELÄ LÖYTYY LUNTA

Alkuviikosta piipahdinmme mökillä katsomassa mitä sinne kuuluu talven jäljiltä. Lähdin lenkille kolmen iloisen koirulin kanssa suuntana lähellä oleva suo. Luntakin oli matkanvarrella paikkapaikoin  mukavasti, jossa neitokaiset saivat pyöriä ja ottaa pitkiä mahaliukuja.

Ladyn lälläällää ilme.

Muksis haastamassa leikkiin.

Matka jatkuu...

 

 

 

 

 

SUOLLA

Jossain kaukana kuului treerien söidin menotnmuuten suolla ei näkynyt mitään eläimiä. Emmekä olisi tietenkään menneet sellaisille paikoille missä eläimillä on keväiset karkelot menossa. Lady, Lumo ja Muksis pitivät omaa hauskaa suolla telmien keskenään. Aurinko paistoi välillä mukavasti lämmittäen, joten oli ihana nauttia luonnon kauneudesta.

Suotanssia kera Lady & Muksis

Lady kuuntelee soidinääniä.

Lumo

 LUMON HÄNTÄ

Jossain välissä aloin ihmetellä miten Lumo roikottaa omituisesti häntäänsä mutta en sitten kiinnittänyt sen enemää siihen huomiota. Parin päivän päästä aloin ihmettelemään kun häntä ei nouse kuin tyvestä vaikka neiti yrittääkin iloisesti tervehtiä. Tuon lenkkireissun jälkee Lumolla on ollut leprahtanut ja  kipeä häntä, murtunut tai tms?. Eläinlääkäriltä kysyin asiasta mutta sanoi sen ajan kanssa paranevan. Toivottavasti paranee pian. Minusta on aina kauheaa kun eläin on kipeä vaikka se ei sitä paljon ulospäin näytäkkään. Onhan se koomisen näköistä varsinkin kun Schapendoissin erityispiirre on hännän käyttö. En tiedä missä on voinut Lumo häntäsä loukata? Muksisksella on hiukan rajut otteet kun innostuu leikkimään, silloin häntäkin saa kyytiä. 

Lumo "lerppuhäntä" tarkkaavaisena.

 

 

 Eipä muuta kuin hauskaa Wappua kaikille häntäisille ja hännättömille!